Runotorstain tekstihaaste

Mitä sängyn alta kurottaakaan, se kauhistuttaa minua, se laittaa hiukset kiharalle ja suun oolle. Jalkaa ei voi roikottaa, laidan yli laittaa kättä, sänkyvene voi keikahtaa ja näkki napata. Niin kuin isän polvet on istuttu rikki, on minunkin pääni pyörällä eikä sitä ohjaa kukaan. Kun seinään oikein kovertaa reikää, pääsee naapurin puolelle ja näkee alastomia tätejä, jotka varmasti ovat käyneet uimakoulun ja hyppäävät ylimmistä kerroksista. Minä kierrän peittoa tiukempaan ja kikatan, silmät kertaavat peiton tähtitaivasta, maan maalle maata.