Runotorstai: koti

Imuri olohuoneessa juoksee edestakaisin, valo on siivilästä tungettua hiekkaa. On monta kotia, asun niistä yhdessä viikonpäivät. Siitä kuinka yksin olen voisi kirjoittaa kirjan, tahdon olla sulle hyvin hellä. Juoksen edestakaisin maratonia, imuria pakoon, seinät ottavat vastaan ja askeleista katoaa ajantaju. Ovikello soi, en odota ketään, odotan kaikkia, elokuva vyöryy sisään ja siinä sitä istun, loppuillan, popkornit syövät sormista tunnon.