Runotorstain haaste:vanne

Vaaleanpunavalkoinen hulavanne ympärilläni tanssii, minä keinutan ja vatkaan lanteitani, tyttö susiturkissa. Takapihan kivetyksellä, nurmikolla, kadulla ja koulun pihalla, se olen minä joka voittaa, sadan jälkeen kukaan ei jaksa enää laskea. Osaan minä ruutuakin hypätä, mutta en yhtä hyvin, ja heittää palloa ja kertoa vitsejä, mutta en mitään yhtä hyvin kuin pyörittää hulavannetta. Joskus haluaisin mennä sen kanssa nukkumaan, tai saunaan, tai uimahalliin, mutta siinä vaiheessa äiti sanoo ei, isä sanoo ei, sisko sanoo oletko hullu ja veli nauraa partaansa jota ei ole, pelkkiä haituvia vasta. Minullekin kasvaa jo sudenkarvaa, metsässä minä huhuilen ja etsin laumaani (onko tässä maailmassa muitakin yksinäisiä susia?). Päivä alkaa alusta, ja taas minä nauran ja itken ja ulvonkin vähän.

Kommentit

Hihat sanoi…
Kaipaisin selkeämpää rivien asettelua, siten teksti selkeytyisi ja avautuisi lukijalle paremmin. Samaten tausta sotkee tekstiä...?
Mayo sanoi…
Minusta runo on erinomainen. Mukaansatempaavaa tekstiä : )
Sini Lilja sanoi…
Runo tempaa maagiseen otteeseen: keinuttaa ja vatkaa lukijaa; HYVÄ!
Hilbert sanoi…
Pidän tästä. TAustan läpinäkyvyys vaikeuttaa kyllä lukemista:/
Kati Neuvonen sanoi…
Kiitos kommenteista kaikki!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: aura

Runotorstain haaste: ensilumi