Runotorstain haaste: kaamos

-
Päiväpeiton päällä vedän viivoja ranteesi yli
ajattelet ääneen miltä pettäminen tuntuisi
yhteistä välillämme on enää kaamos

nuorena sanoit että haluat kivitalon ja kilttejä lapsia
molemmat sait
mitä minä sain; hiotun kiven joka joulu
muistuttamaan että onnellisia tässä ollaan

Kommentit

Hihat sanoi…
Niin, eiköhän me jokainen saada jos ei muuta niin kokemuksia. Mukava runo.
6. marraskuuta 2015 klo 11.14
Anonyymi sanoi…
kaamos ja väljähtynyt suhde, onko enää rakkautta, onko jäljelle jäänyt vain kaamos? koskettava runo, Sini
7. marraskuuta 2015 klo 5.51
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

-
Veden äärellä aallot tulevat kohti ranta katoaa istun ja hengitän lokki lentää taivaan poikki silmät kiinni kuulen sen nauravan yksin niin kuin minäkin vatsani kohoaa kevysti sisään ja ulos viime yönä sinä teit samaa näin tähtiä katon läpi
Lue lisää

Hassu

-
Struktuuri on hajonnut: rajat rajat rajat rajat ovat aina olleet vaikeita hahmottaa hassua että sinä niitä rakennat rajat rajat rajat rajat tänä iltana etsin taas patjaa kallistaa päätä hassua että osaat laittaa tyynyliinan juuri oikein siitä minä aina otan turpaan että mikä on OIKEIN? Runoto
Lue lisää

Runotorstain haaste: kaamos

-
Nainen kastaa siveltimensä kaamokseen, tulos on mustaa ja harmaata. Taulu on liian aikainen sana, ensimmäiset vedot antavat lupauksen. Työhuoneen lattialla koira heiluttaa häntäänsä, itseään, käy sitten makaamaan vatsa ylöspäin. Pikkuhiljaa kaamos täyttää tilaa, on vaikea nähdä ilman taskulamppua ja se naiselta puuttuu. Seinistä kiinni pitäen hän poistuu, ulkona on vähän niin kuin valoa. Koskematon, seisahtunut marraskuu, ja koira kusee maiseman kiinni.
Lue lisää