Vire

Tilassani, tilallani yöllinen runoilija kirjoittaa
hankaa päätään pyyhekumilla
ja tilaa kupin teetä
unohtaa ettei ole kahvilassa
leivos mukaan ja tilkka maitoa
vieressä uskollinen koira-kissa-lintu
murisee-hurisee-tsirpittää
kuin luonto olisi läsnä
astunut vuosisadat sisään
ikkunasta vuotaa laineita
niiden mukana kaloja,
tulva on pahana tänä vuonna
niin kuin äiti sivaltaessaan runoilijaa poskelle

Energia valuu raajoista lattialle
keho kutistuu ja rypistyy
eikö täällä saatana saa syödäkseen
unohtaa että tämä ei ole kahvila
unohtaa että tämä on makuuhuone
joka pitäisi pyhittää nukkumiselle
senkin lahna, hän sanoo
nainen kääntää kylkeä
moksiskaan on kirosana
flanellipyjama paitulin kanssa lopun alkua
"mennään ilon kautta, hei"
kuiskaa naapuri postiluukusta
lehdenjakaja kirjoittaa vielä uutisia
rapussa, on kylmä

Niksi: suutele kumppanisi taipeet aamun illoin,
niska, kaula, vatsa
älä pyydä vastapalvelusta
ja iltapäivällä valaistut