On runon nimi. On runolla nimeä. On on on.
Joskus olen off. Usein valot on, off.
Puoli neljältä tuli pimeä, harmaa, pimeä,
joulukadusta puuttuu puolet ja hangelta mittaa,
mit-taa! Ti-ti-taa, voimmeko koskaan oikein ymmärtää,
voimmeko olla silti ystäviä, vilkutella viereisiin kaupunkeihin, maihin, mantereisiin. Manner. Kaksi mannerta. Kaksi viisasta vaarallista kumaraa profiilia. Sointuvaa ja alaspäin viettävää suun kaarta. Istutan suun tilalle veneen, purjeveneen, laivan, kaarnalaivan, säilytä nykyinen muoto. Säilytä ny-kyi-nen muoto. Kyinen muoto! Kuinka sihisee, kuinka se astelee majesteettisesti polun vierustaa, heinälle näyttää kieltä, kieltä tarvitaan pistämiseen, miekkaamiseen, kalpa, säilä, kalpa, floretti, maski. Teatterille maski on välttämätön hätävara, ja kyllä kelpaa pellelle nenää näyttää, pitkää nenää, punaista, nyt on sesonki, Petteri aina niin nälkäinen, pukilla reessä työtä, ja tontuilla pienet kädet.
Runotorstain haaste
6 kommenttia:
Tämä oikein vyöryi eteenpäin kuin joulupukin reki oikein pinkojen porojen vetämänä! Hienot assosiaatiot.
Ääntämis- ja ajatusassosiaatioiden vapaata pudotusta otsikosta, joka on korkealla.
Soivaa, leikkisää, vauhdikasta ja vaistoon luottavaa tajunnanvirtaa, suvantoja, tyrskyjä ja vaihtuvan mielenmaiseman yli nousevia vaahtopäitä runopurren nousta ja laskea.
Assosiaatioketju
Sanavahvistus: ankesti.
Ankesti? Ankeesti? What?!
Kiitos kommenteista, hauskaa että joku lukee.
Olli-Pekka puki ajatukseni sanoiksi jo tuossa, joten mitäpä toistelemaan.
Ihastuin "heinälle näyttää kieltä" ja nenä juttuihin, ekalla lukukerralla, jolloin en ehtynyt kommentoida. Nyt mantereet ja profiilit nousivat esille muusta tekstimassasta.
Ajatuksenvirta ja assosiaatioketjuja on mukavaa lukea, varsinkin kun on vähän villeyttä mukana.
Lähetä kommentti