Runotorstain Joulukuu

Pysähtynyt (Linnanmäki)

Kun ratsastaa tarpeeksi syvälle metsään unohtaa miten polkuvie,
muistot livahtavat ulos korvista, pakkaseen on moni hukkunut,
ryssänmäeltä kirkko poltettu jo ajat sitten, kun ajat olivat mitä olivat.

Mitä ne olivat ne ajat,
ajat on, ajat?

Kuskin penkillä rystyset valkoisena,
takana nenä, helmat kuin lumi-
kuningattaren häät, jääprinsessan pakarat,
kakarat tienvarsilla suut auki ja
lihakset hevosen hikeä, höyryä,
jympsy ja piruetti

Minä hengitän sinua sisääni isä
tukkasi samaa väriä
kartta, hius, joki
kirkko, mylly, kivi

Ja sinä siellä joka lakaiset aina vaan uusia lumia ja uusia lumia
ota kädestä kiinni, juostaan
mäkeen karkuun
pyllymäkeen
auki, mäkeen!

Kommentit

Pysähdytäänkö sitten?
Pisara sanoi…
Hukkaa heikottaa:D
Kati Neuvonen sanoi…
Yritin olla paikallaan...
Hihat sanoi…
Kun pysähtyy, muistaa.
pasanen sanoi…
Odotin, että jos muistot livahtavat ulos korvista, niin ne olisivat selkeämmin (vain)kuulomuistiin perustuvia (toki niitäkin on). Kiehtovaa kieltä.
erikeeper sanoi…
Pysähtynyttä liikettä? Hengitän sinua sisääni, isä- on hyvin sanottu ja on tuossa muutakin. Hyvä, mieleiseni runo.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: aura

Runotorstain haaste: ensilumi