Kun tunteet valjastaa, loppuu kirjailija. Tulee sileä iho.
torstai, 13. toukokuuta 2010
Ainoa mitä voin ajatella
Hän on tuntematon ja kävelee vieraita reittejä. Hän saa aavistuksen minussa kasvamaan ja sulamaan uusissa unissa, laskemaan jotakin minussa, esiripun, sen painavan punaisuuden. Olen hengittämättä ja sen voi kuulla.
"Olen hengittämättä--" tekee runon entistä tramaattisemmaksi ja vielä kun "--sen voi kuulla" hengittämättömyyttä kestää kauan, joten ollaan samoissa sfääreissä kun Eino Leino "--peto kuoleva hiivin."
5 kommenttia:
Häkellyttävä kohtaminen.
Naurattaa tuo sun "nyt tuli sanomista"... naurattaa niin että unohdin mitä mun piti sanoa runostasi..
Pidin kuitenkin. Ja aavistus vaan kasvaa!
"Olen hengittämättä--" tekee runon entistä tramaattisemmaksi ja vielä kun "--sen voi kuulla" hengittämättömyyttä kestää kauan, joten ollaan samoissa sfääreissä kun Eino Leino "--peto kuoleva hiivin."
Tänks.
"...Olen hengittämättä ja sen voi kuulla..."
Hienoa! Tuon taitolaji jota voi harrastaa Ultima Thulessa.
Lähetä kommentti