Ainoa mitä voin ajatella

Hän on tuntematon ja kävelee vieraita reittejä. Hän saa aavistuksen minussa kasvamaan ja sulamaan uusissa unissa, laskemaan jotakin minussa, esiripun, sen painavan punaisuuden. Olen hengittämättä ja sen voi kuulla.


Runoto.

Kommentit

arleena sanoi…
Häkellyttävä kohtaminen.
erikeeper sanoi…
Naurattaa tuo sun "nyt tuli sanomista"... naurattaa niin että unohdin mitä mun piti sanoa runostasi..

Pidin kuitenkin. Ja aavistus vaan kasvaa!
Ilona Tammi sanoi…
"Olen hengittämättä--" tekee runon entistä tramaattisemmaksi ja vielä kun "--sen voi kuulla" hengittämättömyyttä kestää kauan, joten ollaan samoissa sfääreissä kun Eino Leino "--peto kuoleva hiivin."
"...Olen hengittämättä ja sen voi kuulla..."
Hienoa! Tuon taitolaji jota voi harrastaa Ultima Thulessa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: märkä

Runotorstain haaste: sata