Hassu

-
Struktuuri on hajonnut:

rajat rajat rajat rajat

ovat aina olleet vaikeita hahmottaa
hassua että sinä niitä rakennat

rajat
rajat
rajat
rajat


tänä iltana etsin taas patjaa kallistaa päätä
hassua että osaat laittaa tyynyliinan juuri oikein
siitä minä aina otan turpaan että mikä on OIKEIN?

Runoto

Kommentit

Marjattah sanoi…
Aika jännää :) 'rajat' on mielenkiintoinen aihe. Täytyyhän olla rajat, että voisi niitä rikkoa? Hassua.
20. toukokuuta 2010 klo 13.41
pasanen sanoi…
Onhan se hassua, että joku tietää miten kaikkien yksityiskohtien (tyynyliinaa myöten) pitää olla niin horisontaalisesti kuin vertikaalisesti silloin kun ne ovat oikein!
20. toukokuuta 2010 klo 20.18
arleena sanoi…
Oikein pitää olla - rajoja ei voi ylittää. Mutta onko se oikein.
20. toukokuuta 2010 klo 21.41
Matti sanoi…
Jos ihmiset keskittyisivät pysymään rajoissa, rajat eivät aina tarkoita rajoittaa. Vaan onko tarpeen rikkoa rajoja, sen sijaan että täyttäisi rajoja myöten...?
20. toukokuuta 2010 klo 22.01
Oh-show-tah hoi-ne-ne sanoi…
Siinä mielessä hassua että rajat ovat vain rikkomista varten, keinotekoisia.
Oikeudenmukaisuudella ei ole rajaa.
21. toukokuuta 2010 klo 12.07
helanes sanoi…
Rajattomat. En hankkinut, vaan hankin tämän koneen katseluun ja kirjoittamiseen sopivat.
21. toukokuuta 2010 klo 20.44
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: runo yhdellä kirjaimella

-
Hamuilen hihaasi, haa, hevosten huoleton hännän heilutus helteessä. Hep, haluan, himoan hitaasti huuliasi, hyväillä hikistä hauistasi. Huoh, hallitsematonta. Hikkaan hihitellen. Hillitöntä, huumaavaa, hurjaa, hullua! Huudetaan heinien heiliessä, helteestä heikkona. Hukutetaan haavat, heitetään huolet, haudataan hirveät, heikot. Haaveillaan, hassutellaan. Hae harmaasta halkeama, hiivitään halvaantumatta. Hallaa, heittää heilani, hullu! huhuilen hukassa. Hellurei, hei hekumaa.
Lue lisää

Runotorstain haaste: olennainen

-
Tärkeää ei ole se miltä näytät vaan se miltä sinusta tuntuu, nainen ajattelee ja katsoo peiliin. Punaiset hiukset kiertyvät ja takertuvat, mies katsoo häntä takaapäin, on kuin aina sunnuntai. Rakastellaan, he sanovat yhtäaikaa, nauru kulkee samaa rataa, sänky on pesä ja lintujen koti. Lapset leikkivät pihalla, on hiljaista, on satua ja toiselle aikaa. Iholla on toisen ihoa, ohutta nahkaa, kaipaus ei ole tämän päivän vieras. Kuinka he hengittävätkään, kuinka he unohtavat että kohta kotiin tulee toinen mies ja kaukana odottaa toinen nainen ja toiset lapset, kuinka heillä on aikaa vain tämä puoli tuntia. Tämä ei ole rakkautta, mies ajattelee, tämä on rakkautta, nainen ajattelee, mutta ei sillä ole väliä. Huipulla he katsovat toisiaan silmiin, ensi viikko tulee, mies tulee, ja he aloittavat taas kaiken alusta.
Lue lisää