Kun tunteet valjastaa, loppuu kirjailija. Tulee sileä iho.
sunnuntai, 27. kesäkuuta 2010
Juhannus
Kiedon kokkoja kaulanauhaksi viuhkana avautuu eteeni meri ja mies, on kaunein aika Kaupungissa asuu yksinäisyys, siihen kopinaan yleensä eksyn. Askeleet kamppaavat minua, tule: sovitaan yhteinen vuodenkierto
2 kommenttia:
Kolahtaa runosi.
Juhannus kaupungissa on hyvin hiljainen ja yksinäinen.
Loistava näkökulma Juhannukseen.
Lähetä kommentti