Runotorstai: Joku

Joku koputtaa ovellani, se on Alfred Hitchcock joka on muuttanut linnut lapsiksi. Ne tulevat ja syöksyvät kohti, nokkavat kiroilevat kakarat, minä olen juokseva ja kauhusta kankea. Milloin lapsuus on muuttunut, milloin lapset, milloin kadonnut sylistä hohto? Huudan vastalausetta tuuleen, he kohottavat siipensä, lentävät pois. Antakaa kun silitän, antakaa, keinuttaa, mutta ne räkättävät kaukana! Mullistun ja pullistun, hengitän itseni pois, ehkä kohtaamme vielä, olemme syvästi läsnä.

Kommentit

Esa Suomaa sanoi…
Tässähän oli kivoja viitteitä vanhoihin klassikoihin...
riitta sanoi…
Minäkin olen ollut vähän aikaa äiti..
Marja-Leena sanoi…
Kyllä. Kiljuvat kakarat, Hichcockin lokit. Äidin osa vanhuuteen asti!? :DD

http://runosiivet.blogspot.com/
Heli sanoi…
Mielenkiintoinen. Vähän pelottava, mutta ei sittenkään. Pidin.
onnenpuu sanoi…
Olen samoilla linjoilla Helin kanssa; pelottava, eikä sittenkään. Ajatuksia herättävä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: aura

Runotorstain haaste: ensilumi