torstai, 24. helmikuuta 2011

Runotorstai: Joku

Joku koputtaa ovellani, se on Alfred Hitchcock joka on muuttanut linnut lapsiksi. Ne tulevat ja syöksyvät kohti, nokkavat kiroilevat kakarat, minä olen juokseva ja kauhusta kankea. Milloin lapsuus on muuttunut, milloin lapset, milloin kadonnut sylistä hohto? Huudan vastalausetta tuuleen, he kohottavat siipensä, lentävät pois. Antakaa kun silitän, antakaa, keinuttaa, mutta ne räkättävät kaukana! Mullistun ja pullistun, hengitän itseni pois, ehkä kohtaamme vielä, olemme syvästi läsnä.

5 kommenttia:

Esa Suomaa kirjoitti...

Tässähän oli kivoja viitteitä vanhoihin klassikoihin...

riitta kirjoitti...

Minäkin olen ollut vähän aikaa äiti..

Marja-Leena kirjoitti...

Kyllä. Kiljuvat kakarat, Hichcockin lokit. Äidin osa vanhuuteen asti!? :DD

http://runosiivet.blogspot.com/

Heli kirjoitti...

Mielenkiintoinen. Vähän pelottava, mutta ei sittenkään. Pidin.

onnenpuu kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla Helin kanssa; pelottava, eikä sittenkään. Ajatuksia herättävä!