torstai, 24. helmikuuta 2011
Runotorstai: Joku
Joku koputtaa ovellani, se on Alfred Hitchcock joka on muuttanut linnut lapsiksi. Ne tulevat ja syöksyvät kohti, nokkavat kiroilevat kakarat, minä olen juokseva ja kauhusta kankea. Milloin lapsuus on muuttunut, milloin lapset, milloin kadonnut sylistä hohto? Huudan vastalausetta tuuleen, he kohottavat siipensä, lentävät pois. Antakaa kun silitän, antakaa, keinuttaa, mutta ne räkättävät kaukana! Mullistun ja pullistun, hengitän itseni pois, ehkä kohtaamme vielä, olemme syvästi läsnä.
Tunnisteet:
lapsuus,
luonnos,
Runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tässähän oli kivoja viitteitä vanhoihin klassikoihin...
Minäkin olen ollut vähän aikaa äiti..
Kyllä. Kiljuvat kakarat, Hichcockin lokit. Äidin osa vanhuuteen asti!? :DD
http://runosiivet.blogspot.com/
Mielenkiintoinen. Vähän pelottava, mutta ei sittenkään. Pidin.
Olen samoilla linjoilla Helin kanssa; pelottava, eikä sittenkään. Ajatuksia herättävä!
Lähetä kommentti