Runotorstain haaste: Jää
Taidehallissa (ylväät, salaperäiset, hiljaiset)
Seinillä tiikerit kantavat silmissään sinistä jäätä. Kerros kerrokselta nainen maalaa näitä ystäviä, viidakko kasvaa silmissäni ja korvista ulos. Ripustus kuin jalokiviä heittelevät pojan viikarit, kuin esirippuaan heilutteleva teatteri ja kuin kaunis eloisa kuolema. Hitaasti ja nopeasti minä sulan, näen ensi yön unta jo nyt, nainen maalaa metrisiä kukkia ja häntiään jahtaavia salamantereita, ja kun avaan silmäni on salaisuus sidottu kimpusta kimppuun.
Seinillä tiikerit kantavat silmissään sinistä jäätä. Kerros kerrokselta nainen maalaa näitä ystäviä, viidakko kasvaa silmissäni ja korvista ulos. Ripustus kuin jalokiviä heittelevät pojan viikarit, kuin esirippuaan heilutteleva teatteri ja kuin kaunis eloisa kuolema. Hitaasti ja nopeasti minä sulan, näen ensi yön unta jo nyt, nainen maalaa metrisiä kukkia ja häntiään jahtaavia salamantereita, ja kun avaan silmäni on salaisuus sidottu kimpusta kimppuun.
Kommentit