Runotorstain haaste: kärsivällisyys

Istun puun alla, nojaan selälläni runkoon. Katselen kuinka rakennat ylhäälle majaa. Se kestää päiviä, vuosia, minä istun ja katselen. Eräänä päivänä maja tulee valmiiksi, kipuan sinne ja tarjoat minulle punaista mehua kukkalasista. Sinä yönä teemme lapsia ja niille lapsia, tähdet loistavat silmiemme yllä, kuu haukkaa hengityksestä palasen. Oih, minä kuiskaan, muuta en osaa sanoa, etkä sinäkään. 

Kommentit

wintershinleaf sanoi…
Ihanasti loppuu. Pääsee tunnelmaan. Alussa tökki jokin, mutta toisella lukukerralla sekin jo oikeuttaa itsensä. <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: aura