Runotorstain haaste: laiva

-
Seison rannalla, horisontissa laiva viiltää merta, taidan kuolla tänä iltana. Tuuli kantaa huutoja mutta minä en kuule, olen tunkenut Eiffel-tornit korviini. Kun raaputan tulee maisemasta esiin näkymättömiä, korppi yskii, silitän sitä vastakarvaan. Tyyni on meri, tyyni ilme kasvoillani, tahdon rakastella sinua, tahdotko sinä minua? En halua vastausta, haluan kipinän silmistäsi, antaa lapsillemme nimiä, tohtia piirtää sydämiä hiekkaan. 

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Runo heittelehtii mukavasti!
19. syyskuuta 2014 klo 6.18
Ari sanoi…
Tää on hieno, tykkään!
19. syyskuuta 2014 klo 11.18
Irkkunen sanoi…
"En halua vastausta haluan kipinän silmistäsi" hienosti oivallettu! ♡
19. syyskuuta 2014 klo 16.55
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

-
Veden äärellä aallot tulevat kohti ranta katoaa istun ja hengitän lokki lentää taivaan poikki silmät kiinni kuulen sen nauravan yksin niin kuin minäkin vatsani kohoaa kevysti sisään ja ulos viime yönä sinä teit samaa näin tähtiä katon läpi
Lue lisää

Hassu

-
Struktuuri on hajonnut: rajat rajat rajat rajat ovat aina olleet vaikeita hahmottaa hassua että sinä niitä rakennat rajat rajat rajat rajat tänä iltana etsin taas patjaa kallistaa päätä hassua että osaat laittaa tyynyliinan juuri oikein siitä minä aina otan turpaan että mikä on OIKEIN? Runoto
Lue lisää

Runotorstain haaste: kaamos

-
Nainen kastaa siveltimensä kaamokseen, tulos on mustaa ja harmaata. Taulu on liian aikainen sana, ensimmäiset vedot antavat lupauksen. Työhuoneen lattialla koira heiluttaa häntäänsä, itseään, käy sitten makaamaan vatsa ylöspäin. Pikkuhiljaa kaamos täyttää tilaa, on vaikea nähdä ilman taskulamppua ja se naiselta puuttuu. Seinistä kiinni pitäen hän poistuu, ulkona on vähän niin kuin valoa. Koskematon, seisahtunut marraskuu, ja koira kusee maiseman kiinni.
Lue lisää