Runotorstain haaste: yllätys

Vuodenaika on yöllä vaihtunut, aamu iloinen yllätys. Susinainen ei ota turkkiaan pois, lämpö saa tulla ihon läpi, risteävät verisuonet pumpata verta kiihtyvällä tahdilla. Metsä naarmuttaa jalat, saisi tulla jo sade, hän tuumaa, tanssahtelee itsensä ympäri. Kallion kolosta hän seuraa kuinka puut huojahtelevat kuin humalaiset, linnut rääkyvät kuin vauvat kehdoissa ja kaikella on tarkoitus, antaa hänelle koti. 

Kommentit

arleena sanoi…
Hyvä. Luonto yllättää.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: märkä

Runotorstain haaste: hulina