Runotorstain haaste: myöhäinen

Sinulla on valuva tukka ja ylisuuret korkokengät
olet rajaton, ääriviivaton, vailla vankkaa kehoa
minä niin ihastunut
potkin turhautuneena kiviä lähelläsi
en osaa sanoa mitään ja kohta on myöhäistä
meillä on välissämme kymmenen vuotta,
sata vuotta, tuhat vuotta ja enemmän
hevoset laukkaavat villeinä kuin sydämet rinnassa
koululaukku saa vasemman olan painumaan alas
sinä nostat pääni ylös,
en vielä tiedä että unissa tulet seuraamaan minua kaikkialle
ja minä kirjoitan niitä vihkoihin jotka täyttävät koko talon
ja minä maalaan niitä tauluihin jotka täyttävät koko talon
ja minä tanssin ja laulan ja täytän koko talon

Sinä,
sinä,
sinä.