Runonevan haaste: lempipaikka

Kun on kulkenut sylistä syliin, ei aina tiedä kenen luona pysähtyä, kenen luokse jäädä. On vain yksi tapa selvittää oletko se sinä, jonka käsien suojassa haluan kehrätä; tee sinä nuotio, niin minä herätän puista linnut. Sulata sinä järvi niin minä olen uimassa siellä, eikä kukaan voi sanoa ettei rakkautta ole. Tästä alkaa alku, tähän loppuu loppu, välillämme kulkee vuoristorata, enkä minä välitä että kyydissä kirkuvat vieraat lapset. Ennen oli sinimustaa, nyt näen auringon nousevan, ennen oli mustelma, nyt hymykuopassa ruusunnuppu. Levitän sinuun hilloa, voitelen molemmin puolin. Ota minut kuin uusi aamu, avaa silmäni näkemään ja korvani kuulemaan, kieleni maistamaan ja nenäni haistamaan, sano että leppäkertun pesä lapsuudesta on sittenkin totta, että uskoni ei ole turhaa. Joka sunnnuntaiaamu minä itkin, mutta nyt se on ohi, olen kohdannut omani.