Runotorstai: Ahneus

Oksennan tätä yksinäisyyttä sisäänpäin,

veriset kynsinauhani, pienet hymyt näyttävät valoa pimeään.

Kerään sydämiä kuin karkkipapereita,

niistä on hyvä askarrella, taitella rakkautta kokooon.

Kuulen äänesi avaruudenkin halki, turhan lujaa se soi,

ahnehdin sikiöön kuolettuneita asentoja,

hapertuvaan syliisi sopii tumma laulu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: aura

Runotorstain haaste: ensilumi