maanantai 29. marraskuuta 2010

Runotorstai: Raja

Suutele minua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa tyttö vasta.

Pane mua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa äiti jo.

Vaahteraan on helppo kaivertaa nimiä

vaikeampi päästä selville mikä rajapinnassa hämärtää.

He laittavat kätensä vieraisiin paikkoihin ja kun heijastaa,

nostavat ne silmiensä eteen.

Selkeällä kielellä, sametilla he laulavat laulunsa kadunkulmissa

ja ne jotka kuuntelevat, kuuntelevat koko yön.

Meillä on salaisuus, he laulavat, ja minä tiedän siitä puolet,

olenhan tyttö vasta, en äiti vielä,

meitä yhdistää pitkä varjo.

1 kommentti:

Edgar kirjoitti...

Raja nuoruuden ja aikuisuuden välillä on niin häilyvä, että siitä voisi kirjoittaa kirjastot täyteen.

Jäin miettimään pitkää varjoa. Että liittyykö sen naiseuteen, vai olemassaoloon ylipäätänsä.