Suutele minua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa tyttö vasta.
Pane mua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa äiti jo.
Vaahteraan on helppo kaivertaa nimiä
vaikeampi päästä selville mikä rajapinnassa hämärtää.
He laittavat kätensä vieraisiin paikkoihin ja kun heijastaa,
nostavat ne silmiensä eteen.
Selkeällä kielellä, sametilla he laulavat laulunsa kadunkulmissa
ja ne jotka kuuntelevat, kuuntelevat koko yön.
Meillä on salaisuus, he laulavat, ja minä tiedän siitä puolet,
olenhan tyttö vasta, en äiti vielä,
meitä yhdistää pitkä varjo.
1 kommenttia:
Raja nuoruuden ja aikuisuuden välillä on niin häilyvä, että siitä voisi kirjoittaa kirjastot täyteen.
Jäin miettimään pitkää varjoa. Että liittyykö sen naiseuteen, vai olemassaoloon ylipäätänsä.
Lähetä kommentti