Sinun kanssasi voisin yltää

Elämä on täysikuu ja kahvi. Sateet tulivat ja veivät ajatukselta pohjan. Liput liehuvat, helmat liuhuvat, meillä on yhteisymmärrys. Sinä joka seuraat minua, varjostat, tunnen silmäsi läpikotaisin, turhaan niitä suljet. Sulje sydämesi, siitä voi olla hyötyä, minun kanssani oleellista, sillä se on helppo varastaa.

Käy makaamaan selälläsi, näet taivaan ja porskuttavat pilvet. Katso, hevonen, katso kuinka se laukkaa. Katso timantteja sen kaulalla, tunnet lämmön. Arvaillaan kuinka ihmiset sen ymmärtävät, harvinaista uhrata ajatustakaan merkityksille.

Tänään kahvissa maistuu mökki, se hiljaisuus ja puun tuoksu. Sauna ja sinne kannettavat puut, mitä muuta voisi polttaa, ehkä vaatteesi ja puoli kättä. Haluaisin sinut alasti, pihalle pyörimään napasi ympäri. Tanssijalka nousisi ja olisi hyvää.

Hyvää on liikaa ja liian vähän. Liikaa suussa, liian vähän sieluissa. Ei saisi käyttää sanaa sielu, kirjoita paremmin, rouva. Kunpa olisin uskaltanut pestä selkäsi mutta käännyin pois jo pihalla. Käännyin pois koko kaupungista, vaikka sinä halusit oppia. Minussa on liikaa oppimista, sinulla liian vähän karttakeppiä. Opettajat, ja kuinka heihin voi ihastua, siihen yhteenkin jolla kuoppa leuan keskellä.

Postiluukusta livahtaa sisään pieni unelma, sydämestäsi puolet. Kiitos että laitoit postimerkin, kiitos että kävelit pois. Tuskin uskallan sinua seurata, silmät kiinni ehkä, on helpompi eksyä. Tuskin mikään mitä teen on erinomaista, sinä suuri aurinkoni, sinun kanssasi voisin yltää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: märkä

Runotorstain haaste: sata