Runotorstai: sinivalkoinen

Vuosia hän maalasi keltaisella. Sininen oli kielletty väri, valkoinenkin jotain vierasta. Tuli kasvoja joista ei erottanut silmiä tai suuta tai nenää, tuli kehoja joilla vain ääriviivat. Uskollisena vieressä istui puoliso, pihalla keinui lapsi. Kuin syksy, kuin viljapellot levittäytyivät taulut. Omakuvassa pääjalkainen joi kahvia. Nurkassa orkesteri soitti jazzia. On tunnelmaa, on aikoja ja tapoja. Hän antoi värien mennä lävitseen, kunnes museo sanoi: tule, tehdään näyttely. Ihmiset katselivat ja löysivät tapoja olla hiljaa, tapoja suudella pehmeämmin. Oli yksi palava kaupunki, siinä keltainen ovi.