Ylämummo, kylpysuola, varis

On kuin joulu. On joulu. Kaikenkarvaisia otuksia nukkuu sängyssäni. Miehiä tai koiria. Haukottelen, en osaa lentää, mahassani painaa liikaa suklaata. Haaveilen tulipunaisista ruusuista. En vietä 50 -vuotispäivää. Äitikkä tässä terve. Kirjat lukevat minua, tuolit istuvat minua, olen vapaa mutta alistunut. Rapsutan päätäni kuin arpaa, päävoittona miljoona. Kello on neljä, naapurissa kuorsataan. Lämmitän saunaa kuin sinua. Sinä se vasta olet! On ikävä, emme ole koskaan tavanneet. Koulussa opin lukemaan nopeasti tai ehkä hitaasti. Opettajasta tykkäsin, se kertoi pieruvitsejä hernekeittopäivänä. Sitten muutimme, uusi koulu oli kaukana mutta sain koiranpennun. Sen nimeksi tuli. Kolmetoista viikkoa nauroin, sitten tuli itku. Nenään sattuu, olen kaivanut liikaa, liian syvälle, sormi kutittelee aivoja. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla. Vastaan ylämummo, kylpysuola ja varis. Haa! Ota sinä tämä laulu, minä kirjoitan uuden. Aamunpöpperössä on uusi sana, on hyvä lähteä liikkeelle. Kuka ehkäisisi dementiaa, kuka kävelyttäisi mummoja kadulla, veisi kukkia haistelemaan ja laivoja moikkaamaan. Kuka! Minä se ole, en osaa rupatella, vain kääntää veistä haavassa. Kolme varista istui aidalla. En ymmärrä kritiikkejä, tuskin osaan heiluttaa kieltäni. Voisin kirjoittaa loputtomiin, ehkä tässä on pisteen paikka.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: ensilumi

Runotorstain haaste: märkä