Runotorstain haaste: Lukossa

Sivellin oli seinän toisella puolella lukitun oven takana. Aamuisin nainen huusi ja rimpuili. Avaimenreiästä katsottuna näytti että maalaus syntyi itsekseen, peto oli ottanut vallan, naista ei tarvittu.Vähitellen nainen antoi periksi, lysähti ovea vasten ja kuiskasi: olen sinun vaimosi, peto, pukeudun valkoiseen jos niin tahdot. Silloin ovi aukesi, nainen luikahti sisään, polkaisi petoa varpaille ja sujahti maalaukseen. Kuin kummitus omakuvassa hän oli vapaa jälleen, valmiina syntymään uudelleen ja uudelleen, uudistuen joka kerta hiussuortuvan verran. Vähitellen hänen hiuksensa vaihtoivat väriä punaiseksi, väri valui selkää pitkin lattialle lammikoksi, sitä ei saanut talteen kukaan. 

Kommentit

Ari sanoi…
Tämä on tosi hieno, jäin lukemaan oikein ajatuksella, hienoa Kati!
arleena sanoi…
Vaikuttava runo.
Careliana sanoi…
Onpahan hurjan visuaalinen runo! Näin sen maalauksen naisen silmissäni vielä pitkän aikaa sen jälkeen, kun olin jo siirtynyt muille sivuille!
Kati Neuvonen sanoi…
Kiitos kivoista kommenteista!
Maria sanoi…
Ihana värikäs selviytymistarina :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runonevan haaste: Meditaatio

Hassu

Runotorstain haaste: kaamos