Runotorstain haaste: Rakkaus

Nainen palelee peiton alla ja henkii rakkautta. Pihalla mies tepastelee, ei uskalla astua sisään. Kaksi vierasta toisilleen, vierasta itselleen, niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. He ovat kuin nimettömät rikkaruohot kukkapenkissä. Nainen toivoo sadetta, mies poutaa, osaavatko he koskaan pitää toisiaan kädestä tai katsoa silmiin? Vaikeaa, mies ajattelee, vaikeaa, nainen ajattelee, palelee entisestään. Mies rohkaistuu sisään, suhahtaa: laita nyt vaatteet päällesi ja nainen nousee, punastuu. Yhdessä he ovat täysissä pukeissa, hiljaa. 

Kommentit

Satu Kaikkonen sanoi…
Pidän tästä - aina ei ymmärrä toista saatikka itseäänkään. Rakkaus ja yhdessä oleminen / eläminen eivät ole helppo asia, varsinkaan, jos ei ymmärrä edes itseään ja omia tarpeitaan.
Ari sanoi…
Aaah, tykkään, nämä sun runot ovat niin hienoja

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: Syksyn sävel

Runotorstain haaste: märkä

Runotorstain haaste: hulina