Runotorstain haaste: musiikki

Kun on aina laulanut taustalla on vaikea olla solisti. Naisen soitin oli viritetty kuin jousi, meikki viipyi kasvoilla metsän kaikissa väreissä. Pimeällä lavalla valo kohdistui häneen, sen sisällä oli häkissä ja samalla vapaa. Punaisissa kengissä hän irtosi maasta, kaiken yläpuolelle, saattoi nähdä ihmismeren ja sen liplatuksen. Tänään mahdottomasta tulisi mahdollinen, naisen ääni herättäisi ja tappaisi samaan aikaan, kohottaisi tunnelmaa kuin sirkus teltassa. Hän oli kirjoittanut lauluille sanat, hän osasi ne unissaan, mutta susiturkkiaan hän ei riisuisi, olisi alasti sen alla. Hän kohdistaisi katseensa eturivin mieheen, tekisi tunnelin jota pitkin kävellä. Ja kaiken jälkeen, musiikki humisisi korvissa. sisäinen kohina, laittaisi kaiken perspektiiviin: ei enää koskaan takariviin, hän tahtoi olla edessä. 

Kommentit

sanapasanen sanoi…
Musiikki (ja runokin) antaa uskallusta: tämä on minun juttu. Silloin voi ylittää rajoja, jotka muuten ovat "schengenin" ulkopuolella.
Sini Lilja sanoi…
juuri näin! tämä on oikea asenne elämään, omaan elämään: ei enää koskaan takariviin vaan rohkeasti eturiviin, kerrassaan upea runo! kiitos siitä
Valo ja varjo sanoi…
Hienoa uskallusta ja rohkeutta!
Kati Neuvonen sanoi…
Kiitti kommenteista, kiva jos tykkäsitte!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runotorstain haaste: kirkas

Runotorstain haaste: aura

Runotorstain haaste: ensilumi