Rakkaudella, tietenkin

Kun ei ole lapsia, on tämä hiipivä odotus ja tuskankaltainen ikävä. Alkaa laittaa viestejä pulloihin yhdessä munasolujen kanssa ja laskea ne rannalta veteen sopivien aikataulujen mukaan. Käperryn heinien sekaan odottamaan vastausta, pullopostia maailmalta, ehkä pientä hedelmöitystä, alkiota, vauvaa joka kelluisi luokseni ja sanoisi "äiti". Minä lakkaisi olemasta ja olisi vain kaunein sana kaikkien huulilla, pehmeä "äiti" ja minä itkisin ja nauraisin enkä menisi maanantaina töihin. Rintani pullistuisivat ylpeydestä ja maidosta, vauva tulisi ulos pullosta ja imisi minua kuin sientä kuivaksi. Kuka on isäsi, minä ehkä miettisin, siellä kaukana, merten takana. Runoto

Helsinki Poetry Connection menossa mukana, täältä lisää tietoa.

Runojani espanjaksi meksikolaisessa Periodico de Poesia -runouslehdessä.

Struktuuri on hajonnut: rajat rajat rajat rajat ovat aina olleet vaikeita hahmottaa hassua että sinä niitä rakennat rajat rajat rajat rajat tänä iltana etsin taas patjaa kallistaa päätä hassua että osaat laittaa tyynyliinan juuri oikein siitä minä aina otan turpaan että mikä on OIKEIN? Runoto

Hän on tuntematon ja kävelee vieraita reittejä. Hän saa aavistuksen minussa kasvamaan ja sulamaan uusissa unissa, laskemaan jotakin minussa, esiripun, sen painavan punaisuuden. Olen hengittämättä ja sen voi kuulla. Runoto.

Kevät on sitä aikaa kun kuljen Hakaniemen rantaa ja Kolmatta Linjaa takaisin. Työnnän vappupillin korvaasi, sytytän heliumin ja serpentiinit kaulasi ympäriltä, lämmittää, persettä ei palella Ullanlinnanmäki eikä epävireinen mieskuoro. Vaikka toisaalta, valkovuokot jne.

Kun ajaa rekka-autolla tiiliseinää päin voi nenä kääntyä vinoon poskelle tipahtaa kuohunnasta pisara, viikkokausia jatkuva väärä vuodenaika jättää bikinit rannalle makaamaan, banaaninkuoresta makkarankuoresta valua kalmatusta. Kun ei ole kotia on seinät ja kylmä määrätty ikävä ja alkaa vaeltaa syvemmälle luolastoihin ja onkaloihin ja kartella vettä ja siihen liittyviä rituaaleja kunnes antaa partaveden houkutella kasvoille partaa ja niiden jatkeeksi miehiä ja seikkailuja. Toisessa päässä leikataan toisessa kasvetaan ruohoa, aidataan selkeä alue, leikkikenttä jossa lennetään kiitorataa annetaan kyytiä, huutia peloille.

...ja kohta saa maistiaisia! Helsinki Poetry Connectionin blogista lisätietoa levystä. MySpace -sivut täällä.

       

Studiossa ääniä, runoja, ystäviä Kuuntele.

(tässä ystäväni Koipipuoli ja Korvapuoli) Asioita joita näin rannalla Naisten pikkuhousut (likaiset). Aaltoja, laajoja mutta ei myrskyisiä, hiekan ja kivet ja rojut allensa jättäviä, kaiken nieleviä hyväntahtoisia turkoosiin kurottavia aaltoja. Köysi (hukkunut). Leivänpaloja. Puluja. Lapsi äitinsä kanssa, vastuussa edellä mainittujen kohtaamisesta. Auringonvarjoja, puisia, haalistuneita, työnsä hyvin tehneitä, palvelleita. Vanha mies, istumassa. Koira, vaaleankirjava, ystävällinen ja vähän lihava, kättä nuoleva ja muutaman askeleen seuraava. Taverna, tyhjä. Tavernan ovi, ovella nuori poika odottamassa asiakkaita, liitutaulu johon kirjoitettu päivän ruokalista josta en ymmärrä vielä sanaakaan. Kiertotie supermarketin takaa, hakepohjaista suoraa tietä, jossa vierivieressä hellyttävän erilaisia taloja. Taloja, taloja, taloja. Talojen seinässä violetin punaisia kukkia. Räksyttävä pieni koira portin takana, räksyttävä pieni mummo koiran takana. Talo jossa oma koti, parvekkeella hengenpelast...

Esikoisrunoilijat Kati Neuvonen ja Timo Salo etsivät joulurauhaa ja vastustavat Vallilan kirjaston sulkemista! Kirjat on vaihdettu, joten Kati lukee Epätietokirjaa (ntamo 2009) ja Timo Salo NAKUa (poEsia 2009) Vallilan kirjastossa sunnuntaina 20.12.2009 klo 14. Olet lämpimästi tervetullut kuuntelemaan ja keskustelemaan! *********************** Epätietokirja on runollisia aforismeja tai aforistisia runoja - tai sitten ei, emme ole varmoja. Timo Salo on syntynyt 1973, opiskellut arkkitehtuuria ja filosofiaa. *********************** NAKUn puhuttelevissa proosarunoissa nainen-on-vallaton ja reunoista mennään yli. Rakkaudesta on kyse, tietenkin. Kati Neuvonen (s. 1975) on opiskellut kirjoittamista mm. Kriittisessä Korkeakoulussa ja Oriveden Opiston kesäkursseilla.

Pysähtynyt (Linnanmäki) Kun ratsastaa tarpeeksi syvälle metsään unohtaa miten polkuvie, muistot livahtavat ulos korvista, pakkaseen on moni hukkunut, ryssänmäeltä kirkko poltettu jo ajat sitten, kun ajat olivat mitä olivat. Mitä ne olivat ne ajat, ajat on, ajat? Kuskin penkillä rystyset valkoisena, takana nenä, helmat kuin lumi- kuningattaren häät, jääprinsessan pakarat, kakarat tienvarsilla suut auki ja lihakset hevosen hikeä, höyryä, jympsy ja piruetti Minä hengitän sinua sisääni isä tukkasi samaa väriä kartta, hius, joki kirkko, mylly, kivi Ja sinä siellä joka lakaiset aina vaan uusia lumia ja uusia lumia ota kädestä kiinni, juostaan mäkeen karkuun pyllymäkeen auki, mäkeen!

On runon nimi. On runolla nimeä. On on on. Joskus olen off. Usein valot on, off. Puoli neljältä tuli pimeä, harmaa, pimeä, joulukadusta puuttuu puolet ja hangelta mittaa, mit-taa! Ti-ti-taa, voimmeko koskaan oikein ymmärtää, voimmeko olla silti ystäviä, vilkutella viereisiin kaupunkeihin, maihin, mantereisiin. Manner. Kaksi mannerta. Kaksi viisasta vaarallista kumaraa profiilia. Sointuvaa ja alaspäin viettävää suun kaarta. Istutan suun tilalle veneen, purjeveneen, laivan, kaarnalaivan, säilytä nykyinen muoto. Säilytä ny-kyi-nen muoto. Kyinen muoto! Kuinka sihisee, kuinka se astelee majesteettisesti polun vierustaa, heinälle näyttää kieltä, kieltä tarvitaan pistämiseen, miekkaamiseen, kalpa, säilä, kalpa, floretti, maski. Teatterille maski on välttämätön hätävara, ja kyllä kelpaa pellelle nenää näyttää, pitkää nenää, punaista, nyt on sesonki, Petteri aina niin nälkäinen, pukilla reessä työtä, ja tontuilla pienet kädet. Runotorstain haaste

poEsia – traumatisoivaa avantgardea PoEsia on Nihil Interit -runoyhdistyksen ja Kirja Kerrallaan -kustantamon yhteinen runosarja. PoEsia on julkaissut teoksia Charles Bernsteiniltä, Karri Kokolta, Hannu Heliniltä, Rita Dahlilta, Pauliina Haasjoelta, Anna Halmkronalta (alias Ville Hytönen), Tytti Heikkiseltä, Reetta Niemelältä, Janne Nummelalta, Jyrki Pelliseltä ja Ville-Juhani Sutiselta. Nyt Suomen kiinnostavin runosarja esittäytyy koko tämän vuoden tuotantonsa voimalla. Paneelikeskustelussa klo 14 paikalla runoilijat Tytti Heikkinen, Kristian Blomberg, JP Sipilä, Kati Neuvonen ja V.S. Luoma-aho. Aiheena ”Kustannusalan muutos ja runoilijoiden yhteisöllisyys”. Keskustelua johtaa Raisa Mattila. Runoilijat myös esittävät tekstejä tuoreista kokoelmistaan. Illalla ohjelma Juttutuvassa jatkuu klo 20 kun Karkkipäivä-runoklubi palaa turuilta ja toreilta Helsinkiin. Lavalla poEsia-runoilijoista ainakin Kristian Blomberg, Tytti Heikkinen, V.S. Luoma-aho, Kati Neuvonen, Janne Nummela sekä ”Suti...

Olen päässyt lehden alle, jossa tarvitaan kädelle tilaa. Täällä ei kasvaa yhtään petäjää, ollaan vierailla mailla. Jos vielä kuulisin laulua, kuulisin laulua joka voisi muistuttaa kaskasta. Tietämykseni linnuista on yhtä suuri kuin tietämys keisarin uusista vaatteista, suuri jos niikseen tulee. Ajatuksia on vaikea pitää koossa on monta mahdollisuutta, ottakaamme niistä yksi, nokkelin. Koo. koo oo koo. Bussissa purin kieleeni, tuskin poikkesi reitiltä tuttu vieläkin osaan olla näkymätön jos väsymys ja Jipun villasukka naulaa pääntyynyyn, käpälät. haasteena kiinalainen sananlasku

Tänään keikalla Turussa Varsinais-Suomen Runoviikoilla . Ensin Akateemisessa haastattelu klo 18 ja sitten avajaisklubilla bar Kukassa. Turun Sanomissa tänään NAKU:n kritiikki.

Ihana Vuokko Hovatta levyllä Lempieläimiä, sanat Sami Keski-Vähälä ODOTA KUN RUTISTAN SUA Odota kun rutistan sua - niin kiire ei voi olla Odota kun suutelen sua - niin kiire ei voi olla. Ei onni ole vaikeaa. Odota kun puristan sua - niin kiire ei voi olla Odota kun kuuntelen sua -niin kiire ei voi olla Ei onni ole vaikeaa. Ei onni ole vaikeaa. Omenankukat putoaa, pilvet liikkuu kiikussaan ja repii auki taivaan sinisen. Metsänreuna, luumuntumma auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa petäjääkin pidemmiksi. Odota kun kosketan sua - niin kiire ei voi olla. Odota kun hengitän sua - niin kiire ei voi olla. Ei onni ole vaikeaa. Ei onni ole vaikeaa. Omenankukat putoaa pilvet liikkuu kiikussaan ja repii auki taivaan sinisen. Metsänreuna luumuntumma auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa petäjääkin pidemmiksi. Kysyit mitä eilen itkin. "Me ollaan niin vähän aikaa yhdessä." Timo Harjun haastattelu täällä.

Ahaa, jännittävää kuvan asettelua... No niin, osto- ja myyntiliike Keko Harjutorilla, divari Punainen Planeetta myös Harjutorilla, Helsingin kivoin kahvila-kauppa Villipuutarha ja Kallion Pelastusasema.